RIITTA MONTO

päätoimittaja, Turun Sanomat

Seuraavaksi sisällöstä maksetaan toisin

Uutismedia ei ole kyllin ketterästi tarttunut teknologian mahdollisuuksiin, eikä myöskään riittävästi reagoinut edessä oleviin muutoksiin. Entä jos uutisista halutaan jo pian maksaa Spotify-mallin mukaan?

"En näe, että nuoret alkaisivat tilata printtisanomalehtiä jatkuvina tilauksina tai vuoden kestotilauksina."

"Kehittyminen vaatii sitä, että ymmärrämme, mitä emme vielä ymmärrä. Median tulee kehittyä ja oppia konkreettisesti jokainen päivä, sillä sitä kautta hahmotamme digitaalisen muutoksen ison kuvan."

Miten toimiala muuttuu vuoteen 2030 mennessä?

 

Kun asiaa ajattelee ensin, tuntuu, että 2030 on hirveän kaukana. Mutta eihän ajanjaksona tällainen runsas 10 vuotta oikeasti ole kovin pitkä aika. Kun ottaa huomioon alamme muutokset, on todella vaikea arvioida, mitä 2030 on. Muutokset ovat todella nopeita.  Pidän digitalisaatiota valtavana mahdollisuutena.  Sanomalehti ei silti ole ollut kovin ketterä muuntautumaan niihin mahdollisuuksiin, joita digitalisaatio meille voisi tuoda. Vaikka sisällön täytyy olla vahvaa, uskon, että siinä, miten sisältö tarjotaan, tulee tapahtumaan suuria muutoksia 10 vuoden aikana.

 

Miten käy printin?

 

Uskon, että painettu paperinen sanomalehti on voimissaan vielä ainakin viisi vuotta. Lisäksi uskollinen käyttäjäjoukko tulee pitämään lehteä arvossaan – nykyiset kuusikymppiset lukijat elävät satavuotiaiksi ja tilaavat lehteä vielä vuosia. En näe, että nuoret alkaisivat tilata printtisanomalehtiä jatkuvina tilauksina tai vuoden kestotilauksina. Valikoima, josta valitaan kiinnostavia juttuja ja niitä ostetaan digitaalisesti, on tulevaisuuden malli. Samaan tapaan kuin Spotify tai Netflix: ei osteta kokonaista levyä vaan kuunnellaan yksittäisiä kappaleita digitaalisesti. Enää ei istuta tv-ruudun ääreen katsomaan sarjoja vaan ostetaan sovellus tai käyttöliittymä, mistä voi ostaa vaikka vain osia digitaalisesti. Sanomalehdille on ollut selkeä hidaste, että laskutuksissa on totuttu pitkiin tilauksiin, tämä ei ole riittävän joustavaa ja näppärää niille kuluttajille, jotka ovat tottuneet ostamaan kuukausi-hinnottelulla palveluita. Tähän on havahduttu sanomalehdissä ihan vasta nyt, kovin myöhään.

 

Miten olette muuttaneet strategiaanne tai strategista ajatteluanne

 

Aiemmin on tehty strategia niin, että se tehdään tänään ja se kattaa seuraavat viisi vuotta ja sillä sitten mennään. Nyt strategista suunnitelmaa tarkastellaan jatkuvasti – puoli vuottakin on pitkä aika eteenpäin menemisen keinoja tarkasteltaessa. Strategia voi olla, ja sen tuleekin olla, pitkälle tulevaisuuteen luotu näkymä, mutta sitä tarkastellaan useammin, koska matkan varrella tapahtuu niin paljon. Tarkasteltaessa voidaan huomata, että jonkin asian, mitä emme vielä ole edes päässeet toteuttamaan, tilaisuus on jo mennyt.

 

Onko osaajapula muutoksen este?

 

Mielestäni meillä ei ole riittävää osaamista. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta olisi hyvä olla ymmärrystä. Mitä enemmän ymmärtää jutun taustalla olevien digitaalisten luurankojen rakentumista, sitä helpompi on toteuttaa toimittajan osuutta jutun tekemisessä. Osaaminen on kriittinen tekijä siinä, että printtiä tuottavat mediatalot selviävät.

 

Jos ajattelet Turkua, Turun Sanomia ja paikallisuutta, mikä vahvuutenne on 2030?

 

Vahvuus on läheisyydessä ja alueellisuudessa. Ei ole hirveän paljon muita tiedotusvälineitä, jotka erityisesti keskittyisivät samaan alueeseen, mihin me keskitymme. Väestön vanheneminen nähdään usein negatiivisena, mutta toisaalta se on myös vahvuus. Ne, jotka ovat olleet erittäin uskollisia sanomalehden tilaajia, ovat edelleen hyvässä kunnossa kahdeksankymppisinä. Moni sanoo, ettei missään nimessä halua vaihtaa digilehteen, mutta muutos voikin olla mahdollinen, koska ihmiset elävät pidempään, ovat aktiivisia ja voivat hyvin. Se on vähän harha, että vanhat ihmiset eivät haluaisi muutosta. Jos me tarjoamme kiinnostavia sisältöjä, kyllä lukijat pysyvät.

 

Millainen on uutismedian ansainta 2030?

 

Aina vain tärkeämpää on, että sisällöistä maksetaan. Tilaajat ovat kaikkien tärkeimpiä, olivat he kestotilaajia tai jonkinlaisten pätkien ostajia. Mainostulojen merkitys on vähentynyt, ja näyttää siltä, että se edelleen vähenee.

 

Millaisia uusia yhteistyömuotoja olette aloittaneet Turun Sanomissa viime vuosina?

 

Turun Sanomat on tehnyt valtavasti yhteistyötä printtimediatalojen kanssa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Viimeisin iso, perustavaa laatua oleva yhteistyömme, joka on kestänyt nyt kolme vuotta, on Lännen Media, jossa on mukana 11 lehteä. Lännen Median toimitus on 40 hengen suuruinen. Esimerkiksi Turun Sanomista siinä on kuusi toimittajaa.

 

Ajatuksena on, että vahva yhteinen yksikkö saa aikaan laatua eri osa-alueilta. Jos esimerkiksi tapahtuu terrori-isku ulkomailla, voidaan Lännen Mediasta lähettää toimittaja paikalle – Turun Sanomien resursseilla tähän ei yksin pystyttäisi.

 

Teemme myös yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Toiveenamme on saada sekä teknologiaosaamista että myös uusia ajatuksia, kuten uusia kulutusnäkökulmia opiskelijoiden kautta.

 

Teknologiaan liittyvä yhteistyö olisi tarpeen: etteivät kaikki tekisi omilla pienillä resursseillaan jotain yksinään, vaan luotaisiin jokin yhteinen alusta Spotify-tyyliin. Yhteistyökumppanit voisivat mediatalojen välisen yhteistyön lisäksi olla uudenlaisiakin, esimerkiksi teknologiayrityksiä. Pidän hyvänä sitä, että journalistiset työpaikat eivät ole pelkästään isoissa mediataloissa, vaan syntyy pieniä viestintäyrityksiä, joiden kanssa yhteistyö on hedelmällistä. Pienistä yrityksistä saa ketteryyttä, mitä isoissa yksikössä ei välttämättä ole.

 

Millä tasolla suomalaisten mediatalojen yhteistyö mielestäsi on, ja millä tasolla sen tulisi olla?

 

Perinteiset sanomalehtitalot tekevät eri tavoin yhteistyötä ja mielestäni se on ok. Kaupallisen median ja Ylen välillä en juuri yhteistyötä näe, mutta nykymallissa en tiedä tarvitseeko sitä ollakaan.

 

Kansainväliset jättiyritykset toimivat Suomessa vapailla markkinoilla suurine resursseineen, ja paikalliset toimijat tuntevat käsiensä olevan sidotut. Tällaisessa kilpailussa pärjätäkseen olisi kannattavaa tehdä yhteistyötä. Tässä tärkeää on poliittinen päätöksenteko: millaisin ehdoin kansainvälinen yritys voi Suomessa toimia ja millä ehdoilla toimivat kotimaiset yrittäjät.

 

Mikä rooli tekoälyllä on uutismediassa?

 

Uskon, että sillä voi olla ratkaiseva merkitys. Erityisesti tämä liittyy osaamiseen: miten pystymme hyödyntämään kaikkea hyödynnettävissä olevaa. Tekoälyä voisi käyttää monessa toimitustyön rutiinityössä. Jos robotti prosessoisi massaa, voisi toimittaja käyttää aikaansa materiaalin analysointiin. Materiaali olisi hankittu toimittajalle älykkäästi, ja hän voisi jalostaa sitä eteenpäin. Minua viehättää käyttäjäkokemuksellisesti ajatus siitä, että puhelin aistisi, millä tuulella olen, kun avaan puhelimeni ja millaista sisältöä odotan. Tekoälyä voisi hyödyntää sisältöjen suosittelussa myös älykkäämmin ja monipuolisemmin kuin miten nykyinen suosittelu toimii.

 

Toimituksessamme suhtaudutaan automaatioon kahdella tavalla, joista kumpikaan ei ole kovin yllättävä. Toiset innostuvat ja pohtivat, mitä mahdollisuuksia automaatio ja tekoäly voisivat tuoda. Osasin odottaa myös vastakommentteja, mutta silti ne hieman yllättivät, puhutaan roboteista, jotka syövät toimittajien työpaikat. Itse en näe tätä näin, mielestäni toimittajan työssä on paljon rutiinia, mitä robotti voisi tehdä.

 

Näen myös, että journalistisen osaamisen merkitys on korostunut. Luotettavalla tiedolla ja sen tarkistamisella on merkitystä. Ei pelkästään trollien ja valeuutisten alleviivaamana, vaan myös muuten. Tilaajia ei ole helppo saada, mutta silti oman työn merkitys on vahvistunut, eikä minulle ole tullut vielä ikinä ammatissani uskon puutetta. Näen tulevaisuuden valoisana.  

"Minua viehättää ajatus siitä, että puhelin aistisi, millä tuulella olen, kun avaan puhelimeni, ja millaista sisältöä odotan."